Voi flunssa, mikä mainio tilaisuus päivittää blogia, kun urheillakaan ei voi! Täällä on kärvistelty sen parissa kohta viikon päivät - ensi viikoksi on tilauksessa parempi olo ja mielellään jo vähän treeniäkin.
Viikko on ollut lenssusta huolimatta melko tapahtumarikas: opinnoissa on fysiologiassa ja anatomiassa edetty ruuansulatukseen, ja ensimmäiset opintopisteet ovat jo rapsahtaneet "tilille", mikä kieltämättä buustaa mukavasti tätä opiskeluinnostusta. Koska minulla on jo entuudestaan ammattikorkeakoulututkinto, ja avoimessa yliopistossa on tullut viime vuosina käytyä mm. ravitsemustieteen ja kansanterveystieteen opintoja, saan yleisiä opintoja (kielet ja viestintä) sekä täydentäviä opintoja hyväksilukuina. Se ilmeinen hyöty näistä hyväksiluvuista on, että tutkinnon suorittaminen saattaa käydä astetta ripeämmin. Itse myös ajattelen, että tämä antaa minulle mahdollisuuden keskittyä paremmin fyssarin ydinosaamisen opintoihin. Tänä syksynä lukkarin täyttää pitkälti anatomia ja fysiologia, ja sitten sukelletaan syvemmälle ammattiopintoihin!
Opintovapaa mahdollistaa sen, että olen täyspäiväinen opiskelija. En tiedä, olisiko mulla resursseja tehdä täyspäiväisesti sekä töitä että opintoja, kun tähän yhtälöön pitää samalla mahduttaa urheilu ja mielellään myös lepo, sosiaaliset suhteet, kotityöt sun muut. Niinpä olen äärimmäisen iloinen ja kiitollinen siitä, että just nyt voin kutsua itseäni opiskelevaksi urheilijaksi - tai urheilevaksi opiskelijaksi - ja työ on hetken aikaa sivuroolissa. Vaikka tämä on täysin oma valinta, tiedostan toki että olen onnekas siksi, että minulla ylipäätään on mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista.
Nautin edelleen markkinoinnin hommista, joita jonkin verran opintojen ohella teenkin, mutta ajan jakamisessa eri asioille pitää muistaa, että palatessani koulunpenkille olen tehnyt valinnan siitä, miten käytettävissä olevat 24 tuntia vuorokaudessa tällä hetkellä jaan. Valitsemalla jotain elämäänsä täytyy toisinaan luopua jostakin toisesta. Tilannetta tulee varmasti reflektoitua uudelleen viimeistään sitten, kun 15 aikuiskoulutustukikuukautta on käytetty, mutta nyt mennään tällä.
En ole kylläkään vielä päässyt oppimaan, miten parhaiten yhdistän koulun ja urheilun. Flunssanpirulainen on tosiaan pitänyt poissa puntilta, "offseasonia" eli höntsää on vielä muutama viikko jäljellä (uusi kausi alkaa lokakuun alussa), ja lisäksi mulla on 2 eri rasitusvammaa samassa jalassa, jotka vaatii kuntoutusta. Ei olla anatomian tunneilla edetty vielä alaraajaan asti mutta magneetissa käytyäni ja ortopedin kanssa juteltuani opin nyt näin empiirisen kokemuksen tuloksena kaksi uutta sanaa: gastrocnemius ja peroneus longus. Olisin mieluummin opetellut nämä kirjoista mutta tällä mennään. Nilkan peroneus longus -jänne on ollut ylirasitustilassa jo pitkään, liian pitkään. Hävettää ihan myöntääkin. Sen oireilusta löytyy kommentteja treenipäiväkirjastani silloin tällöin koko viimeiseltä vuodelta, tammikuussa se yltyi erityisen pahaksi, ja uudelleen taas heinä-elokuun tienoilla. Nyt vain sain sille nimenkin, joten eiköhän ole aika hoitaa vaiva kuntoon. Gastrocnemius, osa kolmipäistä pohjelihasta, alkoi puolestaan oireilla heinäkuusta alkaen, enkä tiedä käykö sen ylirasituksesta/osarepeämästä syyttäminen oikeasti mitään muuta kuin omaa lihashuollon merkityksen aliarvioimista. Hyvä uutinen (ei, vaan erinomainen uutinen!) on kuitenkin se, että rustot ja nivelet on lähes priimakunnossa. Seuraava askelmerkki on hakeutua ensi viikolla fyssarille, ja siitä varsinaisesti lähtee kuntoutus. Juoksu on poissa pelistä tulevat viikot, mutta jos tästä kaikesta nyt toisenkin hopeareunuksen haluaa hakea, niin onhan tämä ajankohta kuntoutukselle aika optimi. Kausi ohi, ja seuraavaan vielä lähes kuukausi aikaa. Fiilikset ovat lopulta aika positiiviset! Tästäkin voi taas jotain oppia.
Hyvää fiilistä on lisännyt myös se, että sain tällä viikolla kuulla päässeeni Päijät-Hämeen Urheiluakatemiaan. Alueen urheiluakatemia, oppilaitokset, valmennuskeskukset ja muut palveluntarjoajat muodostavat verkoston, joka tukee urheilevia, omassa lajissaan huipulle tähtääviä opiskelijoita mm. valmentautumiseen, harjoitteluun ja erilaisiin urheilijan tukipalveluihin (fysioterapia, hieronta, psyykkinen valmennus, ravintovalmennus jne) liittyvissä asioissa. Lamk, jossa opiskelen, on lisäksi vastikään julistautunut urheilijamyönteiseksi oppilaitokseksi, ja he yhteistyössä urheiluakatemian kanssa haluavat tukea opiskelijoidensa mahdollisuutta yhdistää opinnot ja urheilu. On kunnia päästä osaksi tämmöistä verkostoa, ja katsotaan, mitä tämä kaikki käytännön tasolla tulee kohdallani tarkoittamaan! Ensi alkuun pitänee lyödä asian tiimoilta viisaat päät valmentajan kanssa yhteen ja määrittää, mikä on se juuri minun tarvitsemani tuki (tuon jo aiemmin mainitsemani ajankohtaisen fysioterapian ohella ;)).
Tämä on hieno juttu parilla eri tasolla: minulle urheilijana henkilökohtaisesti, ja lisäksi mielestäni myös elinsiirtourheilun näkökulmasta. Olen tietääkseni (saa korjata!) ensimmäinen jonkun alueen urheiluakatemiaan kuuluva opiskeleva elinsiirtourheilija, ja iloitsen aina kun pääsen oman urheilun lomassa kantamaan pienen korteni kekoon siinä, että tuodaan elinsiirtourheilua suomalaisen kilpaurheilun kartalle. Para ja Special Olympics ovat jo hienosti lyöneet itsensä läpi tavalla, jota elinsiirtourheilussa ei ole vielä tehty, ja jokainen meistä voi toimia sanansaattajana, tienraivaajana ja myönteisenä esimerkkinä.
Näillä mietteillä tänä syyskuun lauantaina!
On tähän viikkoon mahtunut ärtymystäkin, kun nenä vuotaa ja kurkussa on kaktus ja jalkaa särkee, mutta tämä kirjoittaminen hauskasti auttaa hahmottamaan, että kaikki on melko jees.
Miten siellä?
Nautin edelleen markkinoinnin hommista, joita jonkin verran opintojen ohella teenkin, mutta ajan jakamisessa eri asioille pitää muistaa, että palatessani koulunpenkille olen tehnyt valinnan siitä, miten käytettävissä olevat 24 tuntia vuorokaudessa tällä hetkellä jaan. Valitsemalla jotain elämäänsä täytyy toisinaan luopua jostakin toisesta. Tilannetta tulee varmasti reflektoitua uudelleen viimeistään sitten, kun 15 aikuiskoulutustukikuukautta on käytetty, mutta nyt mennään tällä.
En ole kylläkään vielä päässyt oppimaan, miten parhaiten yhdistän koulun ja urheilun. Flunssanpirulainen on tosiaan pitänyt poissa puntilta, "offseasonia" eli höntsää on vielä muutama viikko jäljellä (uusi kausi alkaa lokakuun alussa), ja lisäksi mulla on 2 eri rasitusvammaa samassa jalassa, jotka vaatii kuntoutusta. Ei olla anatomian tunneilla edetty vielä alaraajaan asti mutta magneetissa käytyäni ja ortopedin kanssa juteltuani opin nyt näin empiirisen kokemuksen tuloksena kaksi uutta sanaa: gastrocnemius ja peroneus longus. Olisin mieluummin opetellut nämä kirjoista mutta tällä mennään. Nilkan peroneus longus -jänne on ollut ylirasitustilassa jo pitkään, liian pitkään. Hävettää ihan myöntääkin. Sen oireilusta löytyy kommentteja treenipäiväkirjastani silloin tällöin koko viimeiseltä vuodelta, tammikuussa se yltyi erityisen pahaksi, ja uudelleen taas heinä-elokuun tienoilla. Nyt vain sain sille nimenkin, joten eiköhän ole aika hoitaa vaiva kuntoon. Gastrocnemius, osa kolmipäistä pohjelihasta, alkoi puolestaan oireilla heinäkuusta alkaen, enkä tiedä käykö sen ylirasituksesta/osarepeämästä syyttäminen oikeasti mitään muuta kuin omaa lihashuollon merkityksen aliarvioimista. Hyvä uutinen (ei, vaan erinomainen uutinen!) on kuitenkin se, että rustot ja nivelet on lähes priimakunnossa. Seuraava askelmerkki on hakeutua ensi viikolla fyssarille, ja siitä varsinaisesti lähtee kuntoutus. Juoksu on poissa pelistä tulevat viikot, mutta jos tästä kaikesta nyt toisenkin hopeareunuksen haluaa hakea, niin onhan tämä ajankohta kuntoutukselle aika optimi. Kausi ohi, ja seuraavaan vielä lähes kuukausi aikaa. Fiilikset ovat lopulta aika positiiviset! Tästäkin voi taas jotain oppia.
Hyvää fiilistä on lisännyt myös se, että sain tällä viikolla kuulla päässeeni Päijät-Hämeen Urheiluakatemiaan. Alueen urheiluakatemia, oppilaitokset, valmennuskeskukset ja muut palveluntarjoajat muodostavat verkoston, joka tukee urheilevia, omassa lajissaan huipulle tähtääviä opiskelijoita mm. valmentautumiseen, harjoitteluun ja erilaisiin urheilijan tukipalveluihin (fysioterapia, hieronta, psyykkinen valmennus, ravintovalmennus jne) liittyvissä asioissa. Lamk, jossa opiskelen, on lisäksi vastikään julistautunut urheilijamyönteiseksi oppilaitokseksi, ja he yhteistyössä urheiluakatemian kanssa haluavat tukea opiskelijoidensa mahdollisuutta yhdistää opinnot ja urheilu. On kunnia päästä osaksi tämmöistä verkostoa, ja katsotaan, mitä tämä kaikki käytännön tasolla tulee kohdallani tarkoittamaan! Ensi alkuun pitänee lyödä asian tiimoilta viisaat päät valmentajan kanssa yhteen ja määrittää, mikä on se juuri minun tarvitsemani tuki (tuon jo aiemmin mainitsemani ajankohtaisen fysioterapian ohella ;)).
 |
| EM Cagliari 2018 |
Näillä mietteillä tänä syyskuun lauantaina!
On tähän viikkoon mahtunut ärtymystäkin, kun nenä vuotaa ja kurkussa on kaktus ja jalkaa särkee, mutta tämä kirjoittaminen hauskasti auttaa hahmottamaan, että kaikki on melko jees.
Miten siellä?
Kommentit
Lähetä kommentti