Alkuvuoden juoksukuulumiset

Miten tässä nyt näin kävi, että ollaan yhtäkkiä maaliskuun puolivälissä? Vuotta on takana kohta jo neljännes, vaikka mielestäni vasta startattiin. Talvikaan ei ole vielä ainakaan täällä Lahdessa havahtunut siihen, että kevään aika olisi oikeastaan jo käsillä.

Otetaan tähän väliin pieni kvartaalikatsaus juoksuun. Tammikuu oli kaikin puolin hyvä. Ohjelmassa luki KVK eli kilpailuun valmistava kausi ja keskityin pitkälti nopeuteen ja nopeusvoimaan. Enemmän lyhyitä vetoja, lähtöjä, lähtökiihdytyksiä, kuntopalloheittoja ja erilaisia loikkia ja hyppelyitä. Onnekkaasti perinteinen alkuvuoden flunssa jätti tulematta, joten pystyin tekemään kaikki ohjelmaan merkityt treenit ja hyvin tuntui sujuvan. Harvoin alkuvuosi on ollut näin hyvä, ja tätä oli myös edeltänyt harvinaisen terve ja ehjä syksyn peruskuntokausi. Aloin huomata mukavaa kehitystä!


Hallikausi alkoi (ja myös päättyi) Pajulahdessa tammikuun loppupuolella. Parayleisurheilun SM-halleissa starttasin 60 metrille ja 200 metrille ja päivän ehdottomasti parhaana antina oli ylipäätään päästä lähtöviivalle ja kisata tuttujen kilpasiskojen - ystävien - rinnalla. Tätä fiilistä olinkin kovasti kaivannut, kun edeltävä vuosi oli ollut pitkälti välivuosi kisaamisesta. Yleisurheilua on pirun vaikea harrastaa kilpailematta ;) Lisäbonuksena Pajulahdesta tuli 2 ykkössijaa - joskin juoksuista, joissa itse turhan useiden ja pitkien sekuntien aikana ehdin havaita hirmuisesti työnsarkaa. Mutta sitähän tässä työstetään.

Oli tarkoitus juosta samat matkat uudelleen helmikuun puolivälissä Saulin (Suomen Aikuisurheiluliitto) halli-SM:issä, ja pari kertaa siinä välissäkin, mutta vasen nilkka päätti puolestani toisin kipeytymällä tammi-helmikuun vaihteessa. Nilkka ja jalkaterä olivat tuntuneet vähän jäykiltä tovin, mutta välillä on vaikea arvioida, meneekö tuntemus ohi lämmittelyn ja treenin edetessä, vai onko se jotain sellaista minkä vuoksi treeni pitäisi keskeyttää. Niinpä taisi mennä muutamakin treeni, ennen kuin päädyin siihen tulokseen, että on syytä päästää jalka lepäämään. Lopulta nilkka sai oikein ruhtinaallisen pitkän levon, kun päälle iski helmikuun lopulla influenssa.

Nyt mennään siis maaliskuussa, ja kunnollisista treeneistä on jo vähän turhan monta viikkoa - turhautuminen on hiipinyt vahvasti osaksi päiviäni ;) Viime viikonloppuna kävin ekaa kertaa influenssan jälkeen testaamassa olotilaa Pajulahdessa, jossa oli vuoden ensimmäinen kahdesta elinsiirtourheilun treenileiristä. Kun näitä leiriviikonloppuja niin harvoin on, ei tekisi mieli jättää yhtään väliin. Aika nopeasti kuitenkin havaitsin, ettei kunto vielä salli huhkimista, joten viikonloppu päättyi osaltani lyhyeen.

Olo on onneksi kuitenkin nyt - uskallanko ääneen sanoa - aika paljon parempi. Tukijumppaa ja huoltoa on tullut tehtyä, ja jälkimmäisessä on apuna tuttu luottomesta Helsingin Urheiluhieronta (kiitos Deina!). Tulossa on myös käynti fyssarilla ja katsotaan, löytyisikö jonkinlainen selitys sille, miksi se on aina tuo vasen jalka, kun tykkää kipuilla. Ennen sitä hyppään kuitenkin huomenna Ivalon koneeseen ja suuntaan Saariselälle hiihtelemään - ja valmentajalle terkkuja, näyttäisi siltä että ensi viikolla taas treenataan! :)


Aurinkoista loppuviikkoa & viikonloppua!

Pinja





Kommentit