Homma etenee!

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tämä tyttö taitaa päästä ensi vuonna kisoihin! Hymy on ulottunut koko päivän korvasta korvaan ja olo on huoleton kuin Elan nauravalla kulkurilla. Valmennuksen ja kisamatkan mahdollistajaksi on ilmaantunut hurjan hyvä taho, joka sopii minulle ja kisahankkeelleni kuin nenä päähän. Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä, että joku on ymmärtänyt kisojen hienouden ja haluaa tukea minua matkalla kohti niitä. Yksityiskohtia panttaan vielä hetken mutta vähän piti tietysti päästä hihkumaan asiasta jo nyt :) Kalenteristani löytyy nyt 23.-30.8.2015 merkintä "World Transplant Games, Argentiina". BOOM!

Päivän motivaatiolause kaikille, jotka motivaatiolauseista pitävät.

Fiilis on muutenkin kaikin puolin hyvä. Kun on toistaiseksi juoksennellut vain omatoimisesti ja yksin, on vaikea tietää omaa tasoa. Excel-nörttinä taulukoin tässä hiljattain kaikki männävuosien kisojen oman ikäryhmäni (30-39v naiset) tulokset lyhyissä ja keskipitkissä juoksumatkoissa (100m, 200m, 400m, 800, 1500m) sekä vuoden 2013 uudessa lajissa, joka on 5km roadrace. Taso on osalla matkoista joinakin vuosina ollut TODELLA kova, etenkin 100m vaikuttaa haastavalta. Kuitenkin ainakin 400 metrin matkalla olisin jo nykykunnolla päässyt aiempien vuosien kisoissa mitalisijoille, joskaan kultaan en olis vielä yltänyt. Toivoa siis on, etenkin kun nyt sponsoroinnin myötä voin treenata valmentajan kanssa ensi tammikuusta lähtien!

On varmaan ihan hyvä, että pitäydyn juoksussa. On tässä nimittäin tullut kuluvan syksyn aikana harjoiteltua myös uintia, ja yksi joukkueen naisurheilijoista jo vinkkasikin, että olisi kiva saada kisoihin lisää uimareita. Mun kohdalla vain valitettavasti näyttää siltä, että virallisen uimataidon rajaa (200m) ei vieläkään hätyytellä, jos pitää uida oikeaa vaparia tai rintaa. Ensi maanantaina koittaa aikuisten uimakoulun viimeinen tunti ja uimatesti, ja meikäläinenhän ui sitten siellä selkää (se sentään sujuu vähän) ja sammakkoa. Muutaman ekan uintitunnin jälkeen kuvittelin jo jotain oppineeni, mutta pari viime viikkoa ovat paljastaneet armottoman totuuden. Mä olen todella epäkoordinoitu. Ymmärrän oikein hyvin, miten käsien ja jalkojen pitää rintauinnissa liikkua, ja missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. En vain millään pysty toistamaan niitä liikkeitä vedessä, vaan lopputulos on sellaista sekamelskaa, jossa kädet ja jalat liikkuu yhtäaikaa ja vielä saksaten, joten etenen enemmän sivu- kuin pituussuunnassa. Eikä toi hengittäminenkään oikein oo mun vahvin juttu, oon juonut tämän syksyn aikana todennäköisesti useammankin desin uimahallivettä. Mut hei, uudet uimalasini (edelliset rikoin selkää uidessa - yes, it's possible) on tosi hyvät, ja selkäuinnin tekniikka on niin helppo, että idoottikin osaa ;)

Ne uudet Speedo Speedsocketit. Kyllä, näytän urpolta.

Onneks sentään varmuus vedessä on lisääntynyt, enää ei pelota. Ja ehkä nämä uimataidot riittävät juuri ja juuri siihen, että uskaltaa kokeilla esimerkiksi surffausta. Se olis kova juttu seuraavalla lämpöön suuntaavalla lomalla!

Okei, that's all folks! Siirryn nauttimaan viikonlopusta, tehkää tekin samoin ;)