Miten sujuu työn ja treenin yhdistäminen?

On se vaan joskus kovaa hommaa, nimittäin yhdistää työ ja treenit! En voi millään uskoa, että olisin yksin tämän ajatuksen kanssa - sen verran monen aikuisena työn ohella urheilevan kanssa on tullut viime vuosina mietteitä tästä teemasta vaihdettua. Luen tähän aikuisurheilijoiden joukkoon samalla myös meidät elinsiirtourheilijat, sillä en tunne ainakaan täältä kotimaasta ainoatakaan elantonsa eteen urheilevaa elinsiirron saanutta, eikä meitä voi oikein tässä mielessä ympätä samaan piiriin esimerkiksi paralympiaurheilijoiden kanssa. Vaikka kuinka kernaasti kutsuisin itseäni elinsiirtourheilijana huippu-urheilijaksi, on mun parempi olla rehellinen itselleni - ja siinä sivussa tietysti myös muille ;) Ei se mielestäni vie arvostusta pois elinsiirtourheilulta eikä minulta juoksijana.

Niin, siitä työn ja treenin tasapainosta. Oma työni kotimaisen terästeollisuuden vientiyrityksen markkinoinnissa on pitkälti arkipäivinä ns. virkatyöaikana tapahtuvaa tietotyötä ryyditettynä satunnaisilla fyysisemmillä hetkillä etenkin messujen lähestyessä tai päätyttyä. Työaika ja -tehtävät itsessään antavat mahdollisuudet suhteellisen tasapainoiseen treeniin arki-iltaisin ja viikonloppuisin, ja enimmäkseen on itsestäni kiinni kuinka liikkumatta (ja millaisessa asennossa) ne 7,5 tuntia arkisin tietokoneen ääressä vietän. Myös ravitsemus päivän aikana on omissa näpeissäni. Avaimet hyvään työn ja treenin yhdistämiseen ovat siis olemassa, ja parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat minulla itselläni omien valintojen kautta.

Jokainen tietää, että kiiretilanteissa töissä tarvitaan joustoa, ja pitkiä päiviä ei vaan aina voi välttää. Omalla kohdallani ne onneksi ovat nykyisessä työssäni poikkeus, eivät sääntö. Kohtaan isoimman kuormituksen messujen alla, sillä viikot ennen niitä ovat usein hektisiä, ja sitten ollaan jo myös eri pallopelissä jos lähden messuille itsekin mukaan. Vaikka työ on kivaa ja antoisaa, voi se joissain tilanteissa heijastua treeniin vaikuttavana ylimääräisenä rasituksena - ei sitä käy kieltäminen. 

Miten suhtautua, jos työkiire pistää väsyttämään ja tuntuu ettei kropassa tai pääkopassa ole enää energiaa treeniin? Mennäkö silti ohjelman mukaan, vai höllätä ja ottaa ylimääräinen lepopäivä (tai järjestellä ohjelma uusiksi jos mahdollista)? Molempia keinoja on tullut kokeiltua mutta nykyään taivun yhä useammin joustoon eli pyrin järkkäilemään treeniaikatauluja uusiksi niin, että otan tarvittaessa ad hoc -lepopäivän. Voi olla, että joku treeni jää tällöin kokonaan välistä, tai joissain tilanteissa sen saa onnistuneesti siirrettyä jollekin toiselle päivälle.

Just semmoinen tarpeeseen tullut lisälepopäivä!
Aiemmin halu pysyä ohjelmassa ("sehän sen kehityksen takaa") ylitti välillä halun extralevolle mutta yritys ja erehdys opettivat jossain vaiheessa, että aikuisurheilijalla - tai kenellä tahansa työtä ja runsasta tavoitteellista liikkumista yhdistävällä - rasitukseen kannattaa laskea mukaan sekä työ että treeni - ei yksinomaan jälkimmäistä. En ole erityisen tyytyväinen väliin jääneistä treeneistä, mutta enpä oo toistaiseksi huomannut että myöskään itsensä soimaaminen ja ylimääräinen stressi olisivat kehitystä, hyvinvointia tai terveyttä edistäviä seikkoja.

Yhtenä käytännön keinona kokonaisrasitusta hahmottaakseni merkkaan treenipäiväkirjaan nykyään esim. treenittömien ylipitkien työpäivien tai messu- tai matkustuspäivien kohdalle "ei treeniä", sillä "lepo" olisi mielestäni terminä tällöin pikkaisen harhaanjohtava. Miten te muut treenipäiväkirjoja pitävät toimitte?

Aihepiiri on pyörinyt mielessäni tällä viikolla, sillä alkuviikko jo sunnuntaista alkaen kului juurikin isoilla messuilla Saksassa. Onnistuin kyllä kivasti yhdistämään messupäiviin kevyttä juoksua - sunnuntaina 6km vauhtileikittelyä ja maanantaina 6km pk:ta Düsseldorfin ihanassa kevätsäässä - mutta kokonaiskuormitus oli aika iso ja väsymys palattua taattu. Ylimääräisellä lepopäivällä kotiin palattuani oli iiiiso positiivinen vaikutus, sillä vaikka kuinka kurjaa oli jättää suunniteltu hyvä treeni välistä, nyt kroppa tuntuu palautuneen just hyvin näin viikonlopuksi ja seuraavaa kovempaa viikkoa ajatellen. Eilisellä huollolla luottopaikassa oli varmasti myös oma vaikutuksensa.


Ohjelmassa aletaan olla kevään kilpailuun valmistavassa kaudessa, kevään pk-kauden jäätyä sairasteluista johtuen vähän suunniteltua lyhyemmäksi. Ja alkaa kuulkaa olla kevättä rinnassa tällä juoksijalla! Varma merkki on Kilpailukalenterin pläräys eli kevään ekojen kisojen etsintä ja tätä seuraa intoilu siitä, kun ekaa kertaa keväällä tekee ulkotreenin sortseissa - onnellisuusaste on tapissa, kun on taas yhdestä talvesta selvinnyt :D Myös Cagliariin on enää alle 60 päivää!

Olisi kiva kuulla muiden työtä ja urheilua yhdistävien mietteitä - ja tähän yhtälöön toki on syytä lisätä myös sosiaalinen elämä, parisuhde, perhe ja ystävät - monella lapsetkin. Onko hyväksi havaittuja käytännön keinoja? :) Yhteiset treenit puolison/perheen/ystävien kanssa (tekee hyvää monin tavoin!), liikkeessä pysyminen työpäivän aikana (venyttely, lounastauon jumppa tai lenkki?), työmatkaliikunta, mitä muuta tulloo mieleen? Oma 5km työmatka olisi melko sopivan pituinen palauttavalle lenkille aamuisin mutta pelkkää ylämäkeä, ja siksi sitä on mun vaikea juosten tai pyörälläkään tehdä riittävän kevyesti. Auttaisiko sähköpyörä asiassa - tätä oon miettinyt hiljattain. Kokemuksia niistä otetaan mieluusti vastaan!


Toinen mua kiinnostava kysymys on, missä määrin tällaisia puheita pidetään nykyään liiallisena suorituskeskeisyytenä? Vai voisiko olla niin, että ihmiset tekevät näitä toisinaan aikatauluhaasteita tuottavia elämänvalintoja myös sisäisestä motivaatiosta ja omista arvoista käsin sekä niin sanotusti rakkaudesta lajiin - tiedostaen kuitenkin samalla, että helppoja ne eivät aina ole? Mittarina lienee se, antaako joku edelleen enemmän kuin ottaa? 

Pinja

Kommentit