Ah, syyskuu - kuukausi, jolloin Instagram täyttyy yleisurheilijoiden #offseason-kuvista. Ai ei täyty sulla? Pitäisikö mun seurata muitakin kuin juoksijoita (ja kissavideoita)...
Oli miten oli, ylimenokausi on omalla kohdallani vähän liioittelua, kun kisakesä alkoi ja päättyi toukokuussa. Toki tämä oli jo viime talvena päätetty asia. Toukokuussa kävin kertaalleen hätyyttelemässä 70 sekunnin "haamurajaa" nelkulla, mistä muistona katkeransuloinen PB eli oma enkka 70.02 (jätti muuten sopivan nälän ensi kesään!), mutta muutoin kisojen osalta katse on ollut aika tiukasti ensi vuodessa.
Alkuvuosi on ollut sen verran hektinen, että vuoden ainoa lomaviikko sopi tähän alkusyksyyn paremmin kuin hyvin. Pääsi vähän tuulettamaan ajatuksia, suunnittelemaan tulevaa ja vain olemaan ilman mitään aikataulua. Jälkimmäinen tuli isoon tarpeeseen!
Käväisimme viikon verran Barcelonassa, ja sieltä suuntasin itsekseni pariksi päiväksi San Sebastianiin puolison jäädessä istumaan työhön liittyvään kongressiin. San Sebastian osoittautui tosi kauniiksi rantakaupungiksi, ja kävelemäni pieni pätkä Camino de Santiagoa just sopivaksi parin tunnin patikkaretkeksi ajan ollessa rajallinen. Kävely alkoi läheisestä Pasai San Pedrosta ja pyhiinvaellusreittiä pitkin kertyi käveltävää San Sebastianin Zurriola-rannalle noin 7 kilsaa. Maisemia sai ihastella omassa rauhassa; elokuun lopun arkipäivänä reitillä ei juuri muita kulkijoita ollut.
Reissun toisen lyhyen patikkaretken teimme puolison kanssa Monistrol de Montserratin vuoriston kupeessa sijaitsevasta luostarikylästä alueen korkeimmalle huipulle Sant Jeronille. Matkaa kertyi kävellen reilu 10 kilsaa. Tämän retken olin tehnyt jo muutama vuosi aiemmin yksin, mutta halusin kovasti takaisin. Reitti ei ole paikoin yhtä helppokulkuinen kuin tuo San Sebastianin pätkä, mutta maisemat ovat kenties vielä hienommat. Junalla pääsee Barcelonasta Monistrol de Montserratin juurelle tunnissa, ja alkuosa vuorta kuljetaan köysiratavaunulla. Siinä missä Camino de Santiagolla useimmat vastaantulijat olivat pyöräilijöitä, oli Sant Jeronille suuntaavista kohtuullisen moni polkujuoksijoita - tai kiipeilijöitä.
Niin, ja unohtamatta aateloitua suurmiestä! Olen nimittäin ihan varma, että ohitimme tämän miekkosen kapealla polulla vaimoineen ja tervehdimme, mutta puoliso tunnustaa havainneensa vain vähän hengästyneen vanhuksen. Toisaalta: kumpikohan meistä katsoi juuri sillä hetkellä vastaantulijaa silmiin ja kumpi kivikossa jalkoihinsa? Eeexactly. Tehdäänpä pikku testi: kuinka moni tunnistaa nämä silmät:
Loppuloma kului Barcelonassa lähinnä kirjan ja hyvän ruoan äärellä. Kaupunkiin on tullut sitten viime käyntini paljon uusia kivoja ravintoloita ja breku- ja brunssipaikkoja. Ihan erityisen ilahtunut olin - näin sekasyöjänäkin - kasvisruokatarjonnasta. Kasvisruokapainotteisista illallisista voiton vei Rasoterra (Barri Gòtic), lounaspaikoista ehdottomasti Brunch & Cake (Eixamplessa) superhyvällä quinoaburgerilla - ehkä jopa paras burgeri naismuistiin. Flax&Kale Ravalissa maistui myös. Ihan häpeilemättä loman teemaksi muodostui siis pitkälti ruoka ;)
Vastapainoksi Carretera de les Aigües osoittautui reittinä joka juoksijan unelmaksi. Koko reitti lienee yli 10 kilsaa Tibidabon kukkulaa pitkin, itse hölkkäsin siitä noin 6 kilsan osuuden, jolle laskeuduin Tibidabon huvipuiston kautta Torre de Collserolan paikkeilta. Päällystämätön tie kulkee 450m korkeudessa, toisella puolella koko ajan kukkulat ja toisella puolella panoramanäkymä Barcelonaan. Tällä reitillä en todellakaan ollut ainoa kulkija!
Nyt ollaan kuitenkin taas kotona ja arjessa. Lahteen kuutisen viikkoa sitten paluumuuttaneelle toimii Pikku-Veskun ympäristökin tällä hetkellä ihan kivasti, ja muut treenipaikat ovat alkaneet myös löytyä. Uuden kauden starttaan todennäköisesti lokakuun alussa ja fiilis on mitä parhain, kun tässä ensin pienestä syysflunssasta toipuu. Viikon kuluttua olisi tarkoituksena käydä testattavana Pajulahdessa - seuraavaksi kenties siis asiaa nopeus- ja nopeuskestävyystesteistä :)
Oli miten oli, ylimenokausi on omalla kohdallani vähän liioittelua, kun kisakesä alkoi ja päättyi toukokuussa. Toki tämä oli jo viime talvena päätetty asia. Toukokuussa kävin kertaalleen hätyyttelemässä 70 sekunnin "haamurajaa" nelkulla, mistä muistona katkeransuloinen PB eli oma enkka 70.02 (jätti muuten sopivan nälän ensi kesään!), mutta muutoin kisojen osalta katse on ollut aika tiukasti ensi vuodessa.
Alkuvuosi on ollut sen verran hektinen, että vuoden ainoa lomaviikko sopi tähän alkusyksyyn paremmin kuin hyvin. Pääsi vähän tuulettamaan ajatuksia, suunnittelemaan tulevaa ja vain olemaan ilman mitään aikataulua. Jälkimmäinen tuli isoon tarpeeseen!
Käväisimme viikon verran Barcelonassa, ja sieltä suuntasin itsekseni pariksi päiväksi San Sebastianiin puolison jäädessä istumaan työhön liittyvään kongressiin. San Sebastian osoittautui tosi kauniiksi rantakaupungiksi, ja kävelemäni pieni pätkä Camino de Santiagoa just sopivaksi parin tunnin patikkaretkeksi ajan ollessa rajallinen. Kävely alkoi läheisestä Pasai San Pedrosta ja pyhiinvaellusreittiä pitkin kertyi käveltävää San Sebastianin Zurriola-rannalle noin 7 kilsaa. Maisemia sai ihastella omassa rauhassa; elokuun lopun arkipäivänä reitillä ei juuri muita kulkijoita ollut.
Niin, ja unohtamatta aateloitua suurmiestä! Olen nimittäin ihan varma, että ohitimme tämän miekkosen kapealla polulla vaimoineen ja tervehdimme, mutta puoliso tunnustaa havainneensa vain vähän hengästyneen vanhuksen. Toisaalta: kumpikohan meistä katsoi juuri sillä hetkellä vastaantulijaa silmiin ja kumpi kivikossa jalkoihinsa? Eeexactly. Tehdäänpä pikku testi: kuinka moni tunnistaa nämä silmät:
 |
| I rest my case. |
Loppuloma kului Barcelonassa lähinnä kirjan ja hyvän ruoan äärellä. Kaupunkiin on tullut sitten viime käyntini paljon uusia kivoja ravintoloita ja breku- ja brunssipaikkoja. Ihan erityisen ilahtunut olin - näin sekasyöjänäkin - kasvisruokatarjonnasta. Kasvisruokapainotteisista illallisista voiton vei Rasoterra (Barri Gòtic), lounaspaikoista ehdottomasti Brunch & Cake (Eixamplessa) superhyvällä quinoaburgerilla - ehkä jopa paras burgeri naismuistiin. Flax&Kale Ravalissa maistui myös. Ihan häpeilemättä loman teemaksi muodostui siis pitkälti ruoka ;)
 |
| Brunch & Caken burgeri |
Vastapainoksi Carretera de les Aigües osoittautui reittinä joka juoksijan unelmaksi. Koko reitti lienee yli 10 kilsaa Tibidabon kukkulaa pitkin, itse hölkkäsin siitä noin 6 kilsan osuuden, jolle laskeuduin Tibidabon huvipuiston kautta Torre de Collserolan paikkeilta. Päällystämätön tie kulkee 450m korkeudessa, toisella puolella koko ajan kukkulat ja toisella puolella panoramanäkymä Barcelonaan. Tällä reitillä en todellakaan ollut ainoa kulkija!
Nyt ollaan kuitenkin taas kotona ja arjessa. Lahteen kuutisen viikkoa sitten paluumuuttaneelle toimii Pikku-Veskun ympäristökin tällä hetkellä ihan kivasti, ja muut treenipaikat ovat alkaneet myös löytyä. Uuden kauden starttaan todennäköisesti lokakuun alussa ja fiilis on mitä parhain, kun tässä ensin pienestä syysflunssasta toipuu. Viikon kuluttua olisi tarkoituksena käydä testattavana Pajulahdessa - seuraavaksi kenties siis asiaa nopeus- ja nopeuskestävyystesteistä :)
Kommentit
Lähetä kommentti