Moi Jyväskylästä! Täällä taas työmatkalaisena. Jokin tässä ihanassa urheilukaupungissa virittää mut aina hyvään juoksufiilikseen, ja tämä ilta ei ollut poikkeus. Oon aiemmin käynyt Harjulla mutta tänään halutti löytää uusia maisemia. Ensin kaavailin Tourujoen luontopolkuja - jotka on ihan hotellin lähellä - mutta sitten tajusin että välttämättä marraskuisena pilkkopimeänä iltana siellä ei ole ihan samannäköistä kuin netistä bongaamissani kuvissa. Niinpä päätin lähteä kiertämään Jyväsjärveä. Hotellin respasta todettiin, että mun ei pitäisi eksyä, jos vain näen järven koko ajan. Lupasivat kuitenkin alkaa soittelemaan perään, jos en pariin tuntiin palaa takaisin. Tässä talossa osataan kyllä pitää ihmisestä hyvä huoli :)
On muuten vähän kirpakampi keli kuin Helsingissä! Etenkin Kuokkalan sillalla kävi sen verran jäätävä puhuri, että taputtelin itseäni selkään kun kerrankin olin osannut pukeutua asianmukaisesti. Reitti oli pimeässäkin upea - nyt ymmärrän miksi paikalliset ovat sitä suositelleet - ja kovasti oli muitakin lenkkeilijöitä liikkeellä yksin, kaksin tai isommissa porukoissa.
Lenkki oli vain 6 km mutta silti pisin sitten kuukauden takaisen veritulppalöydöksen, josta kirjoittelin täällä. Olin aluksi ajatellut juosta tasavauhtisesti ja superhitaasti, mutta sujuikin sen verran mukavasti että vauhtia tuli pariin otteeseen vähän lisättyä. Perushölkkävauhti tuntui jo jopa suhteellisen hyvältä! Että kyllä tämä elämä taas tästä. Jos toissa viikolla sain 3,5 kilsaan kulutettua 35 minuuttia, niin nyt samassa ajassa meni reilu vitonen. Jipii!
Olisi kiva kuulla, onko mulla juoksijoiden joukossa keuhkoemboliaan sairastuneita kohtalontovereita, ja miten siitä on toivuttu? Miltä juoksu tai muu liikunta on tuntunut, onko tehoja uskaltanut lisätä piankin? Varmasti nämä(kin) ovat yksilöllisiä asioita, mutta kyllähän sitä toisinaan on lohdullista ja helpottavaa kuulla muiden kokemuksia. Vaikka tätä murheenkryyniä ei tietenkään kenellekään soisi. Itse pohdin treenitehojen lisäksi myös mm. pohkeisiin kohdistuvaa hierontaa ja foamrollailua - kuinka turvallisia nämä ovat, vai pitäiskö jättää toistaiseksi väliin ja yrittää ehkä säästellä pohkeita kantavoittoisemmalla askelluksella.
Täällä ollaan perjantaihin saakka - huomenna kenties luvassa ekoja vetoja since way back when, ja perjantaiaamuna Nenäpäivä-tunnelmissa aamiaista, joka tekee hyvää niin syöjälleen, kuin Nenäpäivä-säätiön tukemille lapsille. Sit olis viikko paketissa!
 |
| Puoliväliselfie Alban sillalla |
Lenkki oli vain 6 km mutta silti pisin sitten kuukauden takaisen veritulppalöydöksen, josta kirjoittelin täällä. Olin aluksi ajatellut juosta tasavauhtisesti ja superhitaasti, mutta sujuikin sen verran mukavasti että vauhtia tuli pariin otteeseen vähän lisättyä. Perushölkkävauhti tuntui jo jopa suhteellisen hyvältä! Että kyllä tämä elämä taas tästä. Jos toissa viikolla sain 3,5 kilsaan kulutettua 35 minuuttia, niin nyt samassa ajassa meni reilu vitonen. Jipii!
Olisi kiva kuulla, onko mulla juoksijoiden joukossa keuhkoemboliaan sairastuneita kohtalontovereita, ja miten siitä on toivuttu? Miltä juoksu tai muu liikunta on tuntunut, onko tehoja uskaltanut lisätä piankin? Varmasti nämä(kin) ovat yksilöllisiä asioita, mutta kyllähän sitä toisinaan on lohdullista ja helpottavaa kuulla muiden kokemuksia. Vaikka tätä murheenkryyniä ei tietenkään kenellekään soisi. Itse pohdin treenitehojen lisäksi myös mm. pohkeisiin kohdistuvaa hierontaa ja foamrollailua - kuinka turvallisia nämä ovat, vai pitäiskö jättää toistaiseksi väliin ja yrittää ehkä säästellä pohkeita kantavoittoisemmalla askelluksella.
Täällä ollaan perjantaihin saakka - huomenna kenties luvassa ekoja vetoja since way back when, ja perjantaiaamuna Nenäpäivä-tunnelmissa aamiaista, joka tekee hyvää niin syöjälleen, kuin Nenäpäivä-säätiön tukemille lapsille. Sit olis viikko paketissa!
 |
| Väripilkkuna syksyn Karhu Fast5 :) |
Kommentit
Lähetä kommentti