Ajelin keskiviikkona työmatkalle Jyväskylään takapenkillä Karhut ja piikkarit, ajatuksena tehdä loppuviikon aikana pari hyvää treeniä Harjulla, vähän niinkuin edellisellä reissulla kuukausi sitten.
Koko matkan keli oli mitä oikukkain, auringonpaiste ja kaatosade vuorottelivat ja toivoin, että Jyväskylään alkuillasta saapuessani näkisin vain sinistä taivasta. Väärin meni, ja kovasti ropisi autoa hotellille pysäköidessäni. Jotenkin sitten siinä tilanteessa, työpäivän ja pitkän ajomatkan päätteeksi, ei vain houkuttanut ajatus vetotreenistä litimärkänä vesilammikoiden tulviessa lenkkareihin.
No hei! Onneksi työmatkamajoituksestani huolehtii firma, jonka jokaisessa hotellissa on kuntohuone. Ei hullumpaa. En ole kovinkaan ansioitunut juoksumatto-juoksija, mutta kyllähän matolla nyt suht kovaa voi juosta, eikö niin? Googlasin huoneessa vielä juoksumaton kallistuksesta ja selvitin juoksuvauhtilaskurista, millaisia vauhteja pitäisi laitteeseen näpytellä. Treeninä minuuttivedot, joita olin tehnyt viimeksi vappuna radalla. Päättelin, että ympäristön muuttumisesta huolimatta vauhdin olisi hyvä olla sama, tai vähän kovempi.
Kevyttä hölkkää ekat 10 minuuttia. Sen jälkeen testailin maton pause-toimintoa, että kuinka äkisti se vauhti hidastuu, loppuuko seinään vaiko miten. Nopeat venyttelyt, ja sitten ekaan vetoon. Ei mikään kammottavan kova, minuutti tuntui ihan hyvältä. Minuutin paussi, ja sitten uuteen - lisäsin vauhtia siihen malliin, että "matkaa" tulisi edeltävään verrattuna joku 10 metriä lisää. Vieläkin melko ookoo. Minuutin tauko, ja kolmas veto samalla vauhdilla. Neljänteen lisäsin toistamiseen vauhtia, ja puolivälissä vetoa iski hirvitys. Ihan kamalaa! Todella pelottavaa. Jos tässä voimat loppuu, niin osunko tällä vauhdilla edes siihen pauseen? Sieluni silmin näin mulle käyvän samoin kuin tyypillä tämän videon taustalla: https://www.youtube.com/watch?v=hNkvK-bVc_s
Selvisin hengissä. Viidenteen vetoon lähdin neljännen vauhdilla, josko vaikka olisin tottunut. En ollut. Jos mahdollista, pelotti vielä enemmän. Täysin luonnotonta yrittää juosta minuutti täysiä liikkuvalla alustalla. Meikäläisen koordinaatiolla todella vaarallista. Lopputreenin hölkyttelinkin sitten semmoista vähän turvallisempaa vauhtia. No, tulipahan jotain tehtyä. Illallistin yhdessä toisen työmatkalais-kollegan kanssa ja vaihdoin aiotun vuohenjuustosalaatin juustoburgeriin. En kadu lainkaan, se oli hyvää.
Tänään illalla sää oli mitä parhain, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, mutta 12 tunnin työpäivän päätteeksi olin niin pirteä, että valahdin puoleksi tunniksi kylpyammeeseen. Iltaruoaksi teki kovasti mieli suklaata. Asiakkaiden kanssa tuli kuitenkin iltapäivällä tehtyä hotellin uima-altaalla niska-hartiajumppaa Yoogaian ohjaamana, ja se rentoutti - ei siis mikään liian epäterveellinen päivä ;)
Näin urheilullinen Jyväskylän keikka tällä kertaa... C'est la vie! Kivaa on kuitenkin ollut, ja mieli hyvä. Huomenna hurautan iltapäivällä kotiin, ja toivottavasti jaksan lenkille omilla hoodeilla. Ja sit ollaankin viikonlopussa! Hyvää loppuviikkoa kaikki :)
 |
| Toukokuinen aamu Harjun stadikan kupeessa |
No hei! Onneksi työmatkamajoituksestani huolehtii firma, jonka jokaisessa hotellissa on kuntohuone. Ei hullumpaa. En ole kovinkaan ansioitunut juoksumatto-juoksija, mutta kyllähän matolla nyt suht kovaa voi juosta, eikö niin? Googlasin huoneessa vielä juoksumaton kallistuksesta ja selvitin juoksuvauhtilaskurista, millaisia vauhteja pitäisi laitteeseen näpytellä. Treeninä minuuttivedot, joita olin tehnyt viimeksi vappuna radalla. Päättelin, että ympäristön muuttumisesta huolimatta vauhdin olisi hyvä olla sama, tai vähän kovempi.
Kevyttä hölkkää ekat 10 minuuttia. Sen jälkeen testailin maton pause-toimintoa, että kuinka äkisti se vauhti hidastuu, loppuuko seinään vaiko miten. Nopeat venyttelyt, ja sitten ekaan vetoon. Ei mikään kammottavan kova, minuutti tuntui ihan hyvältä. Minuutin paussi, ja sitten uuteen - lisäsin vauhtia siihen malliin, että "matkaa" tulisi edeltävään verrattuna joku 10 metriä lisää. Vieläkin melko ookoo. Minuutin tauko, ja kolmas veto samalla vauhdilla. Neljänteen lisäsin toistamiseen vauhtia, ja puolivälissä vetoa iski hirvitys. Ihan kamalaa! Todella pelottavaa. Jos tässä voimat loppuu, niin osunko tällä vauhdilla edes siihen pauseen? Sieluni silmin näin mulle käyvän samoin kuin tyypillä tämän videon taustalla: https://www.youtube.com/watch?v=hNkvK-bVc_s
Selvisin hengissä. Viidenteen vetoon lähdin neljännen vauhdilla, josko vaikka olisin tottunut. En ollut. Jos mahdollista, pelotti vielä enemmän. Täysin luonnotonta yrittää juosta minuutti täysiä liikkuvalla alustalla. Meikäläisen koordinaatiolla todella vaarallista. Lopputreenin hölkyttelinkin sitten semmoista vähän turvallisempaa vauhtia. No, tulipahan jotain tehtyä. Illallistin yhdessä toisen työmatkalais-kollegan kanssa ja vaihdoin aiotun vuohenjuustosalaatin juustoburgeriin. En kadu lainkaan, se oli hyvää.
Tänään illalla sää oli mitä parhain, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, mutta 12 tunnin työpäivän päätteeksi olin niin pirteä, että valahdin puoleksi tunniksi kylpyammeeseen. Iltaruoaksi teki kovasti mieli suklaata. Asiakkaiden kanssa tuli kuitenkin iltapäivällä tehtyä hotellin uima-altaalla niska-hartiajumppaa Yoogaian ohjaamana, ja se rentoutti - ei siis mikään liian epäterveellinen päivä ;)
 |
| Syö väriä! Scandic Jyväskylän herkkuja |
Kommentit
Lähetä kommentti