Reissunaisen uudet kengät

Viime viikko oli pelkkää reissaamista ja hotelliaamiaisia, auton nokka osoitti Lahteen, Jyväskylään ja Kouvolaan omien tai toisen puoliskon duunien perässä. Hotellien notkuvien buffetaamiaisten lisäksi tämä tietty tarkoitti mukavan vaihtelevia treenejä. Tekee hyvää juosta välillä ihan uusissa maisemissa. Onneks juoksu on siitä helppo laji, että sitä voi tehdä kaikkialla. Ja toiset juoksijat ovat vallan ihania neuvoineen! Jo pari viikkoa sitten Jyväskylään suunnatessani kyselin juoksuryhmässä Facebookissa vinkkejä hyvistä lenkkimaastoista ja reittiehdotuksia tuli niin paljon, että nyt on kyllä koko loppuvuoden duunireissuille puuhaa.

Leppoisiakin olivat nuo viime viikon treenit. Pk-lenkkiä tuli juostua niin Jyväskylän Harjulla (ei pääse suuntavaistotonkaan eksymään) kuin Kymijoen rannalla Kuusankoskella. Tuli myös tehtyä vähän lyhyitä vetoja, ja eilen kirmailin onnellisena Kuusankosken sairaalan kupeessa metsäpoluilla. Tällaiselle hivenen kömpelölle tuo polkujuoksu on kyllä vähän hasardia mutta kumma kyllä vältyin kompuroinnilta.

Parilla lenkillä töppösinä olivat uudet Adidaksen Adizero Adios Boostit; ne sekä Addun piikkarit tuli hankittua viime viikon aikana. Olen shoppailijana jokseenkin tylsä (tai diplomaattisesti sanottuna harkitsevainen) ja niinpä hankintoja tulee tehtyä melko harvoin. Joskus tavara jää kaupan hyllyyn – tai en edes saa lähdettyä sinne kauppaan asti – kun en yksinkertaisesti saa perusteltua itselleni, miksi se pitäisi ostaa. Positiivinen ongelmahan tämä kai pitkälti on. Ylevämpi syy on puhtaasti ekologinen – pyrin ensisijaisesti vähentämään tavaran määrää ja kierrätys on vasta toissijaista – mutta oikeasti melkein yhtä vahvana syynä on se seikka, että en vain saa juuri mitään fiiliksiä shoppailusta. Jokaisen kauppiaan unelma!

Noita Adios Boostejakin ehdin pohtia pari kuukautta, ennen kuin ne lopulta perjantaina päätyivät ekaa kertaa jalkoihini. Mutta melko lennokkailta nuo vaikuttavat, joten hyvä päätös varmasti tuli tehtyä. Ja niitä jopa ihan vähän fiilistelinkin - onhan ne nätit kuin mitkä! Ja piikkarit olivat tietysti vähän niin kuin pakolliset.

Adizero Adios Boost 2

En kyllä sinänsä tingi laadukkaista juoksukengistä tai muista urheiluvarusteista – jos harvakseen ostankin, niin sitten yleensä niitä paria merkkiä, jotka olen kestäviksi todennut. Silloin ei niin harmita, jos maksaakin vähän enemmän. Mun lempijuoksutrikoot ovat vuosia vanhat mutta vasta viime kuukausina oon surullisena seurannut niihin ilmestyneitä kulumisen jälkiä. Liekö pitkässä iässä syynä tuotteen korkea laatu vai vähäinen käyttö, sitä en tiedä ;) Mutta hyvin ovat palvelleet! Kaipa sitä siis voisi mottona pitää, että osta mieluummin yksi laadukas kuin kymmenen kertakäyttöistä. Ympäristö kiittää. Ja vaikka yksittäisen kuluttajan valinta onkin vain pisara meressä, toivoisin, että jotenkin tällaisella ajattelumallilla voisi myös vaikuttaa tuotantoon – että yrityksillä olisi insentiiviä ennemmin tuottaa hyvää (ja hyvin), versus kerrasta käsiin hajoavaa ja muillakin tavoin huonoa.

No joo, se paasauksesta. Tätä vain tulee toisinaan pohdittua – kuinka paljon tavaraa sitä ihminen tarvitsee, juostessa ja muulloinkin. Melko vähän, loppupelissä. Hyvät kengät ja vähän motivaatiota. Tiekään ei ole aina pakollinen, mut aurinko on plussaa. Ja siitä puheen ollen – tää suuntaa nyt kiertämään Töölistä ja keräämään pisamoita. Kesä on täällä!