Läkähtyminen ja tuhat kiloa painavat jalat. Semmoinen fiilis tänään, viikon viimeisessä treenissä, ainakin loppua kohden. Joskus jutut ei vain mene nappiin!
Tiesin kyllä, että tästä viikosta tulee mm. Matkamessujen vuoksi vähän raskas. Messut on yleensä ainakin mulle jonkinmoinen fyysinen ponnistus, ja perinteisesti olen sieltä aina flunssankin napannut muistoksi. Perjantaina treeniohjelmassa olis ollut 40 minuutin kevyt hölkkä, mutta työpäivän päätteeksi ei sitten riittänytkään puhti muuhun kuin nukkumiseen ja kurkkukivun potemiseen. Messuthan muuten oli kyllä oikeasti tosi kivat, ja meidän osasto oli ihan mahtava. Jengiä riitti välillä jonoksi asti :)
Flunssa lopulta kuitenkin ohitti mut tällä kertaa, tai siltä toistaiseksi vaikuttais. Tänään ohjelmassa oli varsinaisena juoksutreeninä koordinaatioharjoitusten lisäksi 6x300 metrin vedot kolmen minuutin palautuksilla. Oon tehnyt pari kuukautta oikeastaan vain 200m vetoja joten toi 300m oli uusi juttu. Niinpä tavoitevauhtia oli vaikea arvioida ennakkoon. Lyhyempien vetojen perusteella mulla oli jonkinlainen tuntuma siihen, mitä se voisi olla, ja tietysti niin, että ensimmäinen olisi rauhallinen ja vetojen edetessä vauhti kasvaisi.
Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, tässä vaiheessa vielä oman vauhdin hahmottaminen on mulla vähän haparoivaa. Eka veto oli melkein 12 sekuntia nopeampi, kuin olin asettanut tavoitteeksi. Muuten ihan jees - ja kisojen 400m tavoiteaikaa ajatellen hyvinkin jees - mutta ilo oli melko lyhytaikainen kun tajusin, että edessä on vielä viisi samanlaista. Seuraavat pari meni siihen aikaan kun olin alunperinkin kaavaillut, mutta voimat alkoi kyllä täysin hyytyä, ja kolmen minuutin palautukset alkoi tuntua liian lyhyiltä. Jalat ei jaksaneet kantaa, ja näytin varmaankin lähinnä puuskuttavalta pieneltä virtahevolta. Pinkiltä sellaiselta. Ei söpöltä. Neljäs oli ihan työn ja tuskan takana, ja viimeiset kaksi jäi kokonaan tekemättä. Luikin häntä koipien välissä pukkariin ja ärsytti ihan sikana.
No, ei se mitään. Huomenna on uusi päivä :) Ja nytpä ainakin tiedän, että toi 300 metriä (joka muuten tuntuu loputtoman pitkältä 200 metriin verrattuna) menee suht rivakasti. Ja että ens kerralla samankaltaisen ohjelman äärellä ymmärrän ottaa ihan pikkuisen hitaammin aluksi. Ensi viikolla ohjelmassa samaan tapaan salitreeniä, intervalleja ja palauttava lenkki.
Muuten sunnuntai on ollut aika mainio, mun 4 kuukauden herkkulakossa on olemassa pari outtia lettuja varten, ja tänään on yksi sellainen. Nyt siis lettupannu kuumaksi, ja illalla vielä leffaan. Fiilistelen edelleen myös eilistä illallista Hokussa - ihan mieletöntä japanilais-havaijilaista ruokaa. Kaikki, mitä tilattiin, oli herkullista. Aion mennä uudelleen. Ja suosittelen!
Tiesin kyllä, että tästä viikosta tulee mm. Matkamessujen vuoksi vähän raskas. Messut on yleensä ainakin mulle jonkinmoinen fyysinen ponnistus, ja perinteisesti olen sieltä aina flunssankin napannut muistoksi. Perjantaina treeniohjelmassa olis ollut 40 minuutin kevyt hölkkä, mutta työpäivän päätteeksi ei sitten riittänytkään puhti muuhun kuin nukkumiseen ja kurkkukivun potemiseen. Messuthan muuten oli kyllä oikeasti tosi kivat, ja meidän osasto oli ihan mahtava. Jengiä riitti välillä jonoksi asti :)
Flunssa lopulta kuitenkin ohitti mut tällä kertaa, tai siltä toistaiseksi vaikuttais. Tänään ohjelmassa oli varsinaisena juoksutreeninä koordinaatioharjoitusten lisäksi 6x300 metrin vedot kolmen minuutin palautuksilla. Oon tehnyt pari kuukautta oikeastaan vain 200m vetoja joten toi 300m oli uusi juttu. Niinpä tavoitevauhtia oli vaikea arvioida ennakkoon. Lyhyempien vetojen perusteella mulla oli jonkinlainen tuntuma siihen, mitä se voisi olla, ja tietysti niin, että ensimmäinen olisi rauhallinen ja vetojen edetessä vauhti kasvaisi.
Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, tässä vaiheessa vielä oman vauhdin hahmottaminen on mulla vähän haparoivaa. Eka veto oli melkein 12 sekuntia nopeampi, kuin olin asettanut tavoitteeksi. Muuten ihan jees - ja kisojen 400m tavoiteaikaa ajatellen hyvinkin jees - mutta ilo oli melko lyhytaikainen kun tajusin, että edessä on vielä viisi samanlaista. Seuraavat pari meni siihen aikaan kun olin alunperinkin kaavaillut, mutta voimat alkoi kyllä täysin hyytyä, ja kolmen minuutin palautukset alkoi tuntua liian lyhyiltä. Jalat ei jaksaneet kantaa, ja näytin varmaankin lähinnä puuskuttavalta pieneltä virtahevolta. Pinkiltä sellaiselta. Ei söpöltä. Neljäs oli ihan työn ja tuskan takana, ja viimeiset kaksi jäi kokonaan tekemättä. Luikin häntä koipien välissä pukkariin ja ärsytti ihan sikana.
No, ei se mitään. Huomenna on uusi päivä :) Ja nytpä ainakin tiedän, että toi 300 metriä (joka muuten tuntuu loputtoman pitkältä 200 metriin verrattuna) menee suht rivakasti. Ja että ens kerralla samankaltaisen ohjelman äärellä ymmärrän ottaa ihan pikkuisen hitaammin aluksi. Ensi viikolla ohjelmassa samaan tapaan salitreeniä, intervalleja ja palauttava lenkki.
Muuten sunnuntai on ollut aika mainio, mun 4 kuukauden herkkulakossa on olemassa pari outtia lettuja varten, ja tänään on yksi sellainen. Nyt siis lettupannu kuumaksi, ja illalla vielä leffaan. Fiilistelen edelleen myös eilistä illallista Hokussa - ihan mieletöntä japanilais-havaijilaista ruokaa. Kaikki, mitä tilattiin, oli herkullista. Aion mennä uudelleen. Ja suosittelen!
 |
| Beef Tataki ja Pork Belly. Suosittelen! Myös ilmeisen hyviä japanilaisia ja havaijilaisia oluita :) |
Kommentit
Lähetä kommentti