Málagan MM-kisat joukkueenjohtajan roolissa

Málagan World Transplant Gameseista on aikaa jo muutama viikko mutta vasta nyt pääsen jäsentämään ajatuksia blogitekstin muodossa. On ollut hyvä antaa pään tuulettua kisojen jälkeen, sillä kisaviikko on aina melko intensiivinen kokemus.

Ulkoilmatoimisto pyöräilyn 5km aika-ajossa

En ollut ajatellut tämän vuoden kisojen tuovan ihan yhtä voimakkaita fiiliksiä, kun kilpailemisen sijaan toimin joukkueenjohtajana, mutta tässä erilaisessa roolissa ajatuksia kisoista ja urheilusta heräsikin yllättäen vielä tavallista enemmän. Kun ei ole omia suorituksia, joihin keskittyä, pääsee enemmän juttelemaan eri lajien ja maiden urheilijoiden kanssa ja havainnoimaan sitä, mitä muut tekevät. Olen älyttömän kiitollinen myös mahdollisuudesta osallistua joukkueenjohtajien palavereihin ja WTGF:n yleiskokoukseen. Olin pitkään ajatellut, että haluan oppia kansainvälisen federaatiomme WTGF:n toiminnasta, muiden maiden joukkueiden toiminnasta ja omien joukkuetovereideni lajeista ja harjoittelusta, ja kun tarjoutui tilaisuus lähteä Málagaan joukkueenjohtajana, ei vastausta tarvinnut montaa minuuttia miettiä.

M18-29-sarjan 800m startti

"Monelta sun startit on?" oli kysymys, jonka kuulin yleisurheilupäivinä kaikilta aiemmista kisoista tutuilta muiden maiden urheilijoilta. "Aiotko jättää kilpailemisen kokonaan ja siirtyä vain joukkueenjohtajaksi?", kysyi eräs oman joukkueeni urheilija. Jälkimmäiseen helppo vastaus: en aio. Ensimmäiseen kysymykseen sai selitellä enemmän, sillä useimmilla mailla joukkueenjohtaja voi samoissa kisoissa urheilla itsekin. Suomen joukkueessa näin ei ole, eli valintani lähteä joukkueenjohtajaksi tarkoitti automaattisesti näistä MM-kisoista pois jättäytymistä. Voi olla, että eri maissa joukkueenjohtajien tehtävillä on eroja, mutta itse en suurin surminkaan olisi yhdistänyt kahta roolia näissä kisoissa. Olisin tehnyt molemmat huonosti, enkä tykkää tehdä asioita huonosti. Urheilija minä kuitenkin lopulta olen ja tästä poikkeusvuodesta huolimatta kehityksen nälkä ei ole kadonnut mihinkään; se kävi itselleni hyvin selväksi myös omien matkojen startteja Málagassa katsellessa. "Onko sulla ollut joku loukkaantuminen?" oli myös melko yleinen kysymys, kun tätä roolinvaihtoa ihmeteltiin. Ei ole ollut sellaistakaan, onneksi. Mutta jo viime vuoden lopulla tiesin, että tämä alkuvuosi tulee olemaan urheilun ulkopuolella todella hektinen, ja kaikkea ei voi tai tarvitsekaan saada kerralla. Kärsivällisyyttä löytyy sen verran, että lähtöviivalta poisjääminen vuonna 2017 ei pitkässä juoksussa juuri merkitse.

Yleisurheilun aikataulut saapuivat edellisenä yönä :)

Ei tässä kuitenkaan ollut tarkoitus keskittyä selittelemään tätä "kummallista" päätöstäni, jota en itse ole pitänyt kovinkaan kummallisena. Alunperin ajattelin, että urheilijan näkökulman omaaminen auttaisi joukkueenjohtajana toimimista. Kisaviikon päätteeksi tajusin, että joukkueenjohtajana toimiminen myös kasvattaa minua urheilijana. Oli avartavaa ja virkistävää oppia muiden harjoittelusta ja ajatusmaailmasta, ja jatkossa varmaan myös vähän vähemmän hämmästelen tai hermoilen esimerkiksi kisoissa jollain tavalla vikaan meneviä järjestelyjä, kun niihin nyt pääsi eri tavalla tutustumaan.

Johanna valmistautumassa pallonheittoon

Málagassa järjestelyt eivät joissain lajeissa menneet ihan nappiin, ja itse toivoisin järjestäjiltä vähän kunnianhimoisempaa suhtautumista esimerkiksi tulosten oikeellisuuteen. Vaikka onhan tässä kesän aikana tullut huomattua, että järjestelyongelmat eivät tuota päänvaivaa yksinomaan elinsiirron saaneiden arvokisoissa ;) Grosseto ja Bydgoszcz pääsivät uutisiinkiin asti. Totta kai ongelmat kuitenkin tuntuvat isoimmilta silloin, kun ne iskevät omaan kisaan, lajiin tai suoritukseen.

Ehkä kisoista riittää kirjoitettavaksi pariinkin postaukseen. Kun tässä nyt lähinnä tuli purettua mietteitä omasta roolista, seuraavassa sitten itse kisaviikosta!

Suomen joukkue toi kotiin 38 mitalia: 10 kultaista, 18 hopeista, 10 pronssista. Urheilijoita joukkueessa oli 40, joukossa useita MM-debyyttinsä tai koko elinsiirtourheilun kisadebyyttinsä tekeviä. Joukkue oli suurin MM-kisahistoriassamme, ja porukkaa täydensivät kannustajat, Ahos-apurahan mahdollistamat opintomatkalaiset sekä 3 kappaletta meitä joukkueenjohtajia. Omasta puolestani suurensuuri kiitos Ahos-säätiölle opintomatkan mahdollistamisesta, VAU:lle mahdollisuudesta tulla mukaan joukkueenjohtajana ja urheilijoille unohtumattomasta viikosta!